FMS:n kannanotto

		FMS
		FUNKTIONAALISEN MEDISIINAN SEURA


	Funktionaalisen Medisiinan Seura ry:n kannanotto 26.8.2011
	Etusivulle:
	Terveydenhoidon kriisi?
	Krooniset sairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, syövät, suolisto-, hengityselin- ja autoimmuunisairaudet sekä mielenterveysongelmat aiheuttavat yli 90 prosenttia kuolemista ja merkittävimmän osan elämänlaatua alentavista pitkäaikaissairauksista. Lääketieteellisesti tiedetään, että nämä ovat suurelta osin ehkäistävissä tai ainakin siirrettävissä myöhäiseen ikään.
	Sairaanhoitoon keskittynyt terveydenhoitomme on jättänyt yksinkertaisetkin ennaltaehkäisevät toimenpiteet tekemättä. Uudessa hallitusohjelmassa todetaan: "Terveyden edistämisen määrärahoja vähennetään 2 milj. euroa." (s. 60)
	Lääkäreiden hoitokäytännöt ovat kaukana siitä mitä tutkimus on kroonisten sairauksien riskitekijöistä ja synnystä selvittänyt. Lääkäreiden koulutus, Suomen Lääkäriliitto ja käypähoitotyöryhmät kohdistavat lähes kaiken huomionsa akuuttihoitoihin ja lääkepainotteiseen sairaanhoitoon.
	Huomattavasti enemmän tulisi kiinnittää huomiota ravitsemukseen, kriittisiin ravitsemustekijöihin, hormoniaineenvaihduntaan, myrkynpoistojärjestelmään ja ympäristömyrkkyihin sekä elämäntapavirheisiin kuten huonoihin ravintotottumuksiin, liikunnan puutteeseen, alkoholin ja tupakan käyttöön sekä näiden seurauksena ylipainoon ja muihin terveysongelmiin.
	Ravitsemuksen ja ravintolisien merkitystä terveydelle on korostettu eurooppalaisissa yhteistyöelimissä ja järjestöissä mm. ESPEN (Excellence in Science, Practice and Education in Nutrition, The European Society for Clinical Nutrition and Metabolism, 11.). European Nutrition for Health Alliance (ENHA) mukaan jopa 5 %lla väestöstä on vajaaravitsemustiloja, sairaalapotilaista 40%lla ja hoitolaitoksissa olevilla 60%lla.
	Toukokuussa 2010 Euroopan parlamentin päätöksessä ”Syöväntorjunta: eurooppalainen kumppanuusohjelma” korostetaan mm, että olisi kehitettävä yhteistä tutkimusta (perustutkimusta ja kliinistä tutkimusta) ravitsemuksen käytöstä syövän torjunnassa ja syöpään liittyvän puutteellisen ravitsemuksen hoidossa.
	Ruotsin Socialstyrelsen on pohdiskellut vajaaravitsemusasioita jo vuonna 2006 raportissaan 51-3216/2006 sekä julkaisusarjassa ”Mat för äldre inom vård och omsorg” joiden kahdessa julkaisussa geriatrian professori Gunnar Akner lähestyy aihetta vajaaravitsemustilojen tutkimisesta, hoidoista ja potilaan oikeuksista sekä myöhemmin myös niitä ehdotuksia, joilla tilannetta tulisi Ruotsissa parantaa.
	Suomessa tilanne on yleisesti ottaen vielä sekä kliinisen tutkimuksen, koulutuksen että käytännön toimien kohdalta hajanainen ja alkutekijöissään. Meidän olisi luotava ihmisille paremmat mahdollisuudet ottaa enemmän vastuuta omasta terveydestään ja antaa tukea ja ohjausta itsehoidolle.

	Mitä on funktionaalinen lääketiede?
	Funktionaalinen lääketiede on nykyisen terveydenhuoltojärjestelmän vaatimuksiin ja tarpeisiin vastaava, merkittävä edistysaskel lääketieteen harjoittamisessa. Siinä keskitytään perinteisen lääketieteen harjoittamisen sairauskeskeisyydestä enemmän yksilölliseen, potilaskeskeiseen tutkimus- ja hoitotapaan. Funktionaalinen lääketiede tutkii ja hoitaa ihmistä kokonaisuutena ja siinä yhdistetään tietoja paitsi lääketieteen eri osa-alueista, kuten sisätaudeista, neurologiasta ja immunologiasta, myös biokemiasta, ravintotieteistä, kasvitieteestä, ekologiasta, perinnöllisyystieteestä, fysiologiasta ja toksikologiasta.
	Toimijat:
	Funktionaalisen lääketieteen toimijat ovat varsinaisina jäseninä Funktionaalisen Medisiinan Seura ry:ssä (FMS), jolla on omat eettiset säännöt ja markkinointiohjeet. Jäseninä on lääkäreitä, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, ravitsemusterapeutteja, muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä sekä erityisesti alalle koulutettuja ravintovalmentajia. FMS on perustettu v. 2000 ja toimii yhteistyössä Institute for Functional Medicine:n (IFM) kanssa, joka järjestää korkeatasoisia seminaareja ja konferensseja ympäri maailmaa. Opettajat ovat pääosin lääkäreitä, biokemistejä tai eri alojen tutkimusprofessoreita. FMS järjestää Suomessa jatkokoulutusta ja seminaareja. Lisäksi alan koulutusta järjestää Pro Health Oy.
	On tavallista, että vastaanottoaika on yksi – kaksi tuntia / käynti. Vastaanotolla kuunnellaan potilaan oma yksilöllinen kertomus tarkasti. Alkuhaastattelun ja kliinisen tutkimuksen avulla muodostuu kuva potilaan elimistön reagoinnista niin geneettisiin kuin ympäristö- ja elämäntapatekijöihinkin, joilla voi olla merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen ja monimutkaisiin, kroonisiin sairauksiin. Funktionaalinen lääketiede ja sen tarjoamat mahdollisimman luonnonmukaiset hoidot tukevat ainutkertaista, yksilöllistä terveyttä ja elinvoimaisuutta.

	Mihin tarvitsemme funktionaalista lääketiedettä
	Kroonisten monimuotoisten pitkäaikaissairauksien esiintyvyys on ennen näkemättömän jyrkässä nousussa. Tällaisia sairauksia ovat esim. diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, syövät, psykiatriset sairaudet, osteoporoosi, nivelrikko ja autoimmuunisairaudet, kuten reumasairaudet, MS-tauti, tulehdukselliset suolistosairaudet, psoriasis jne.
	Perinteinen koululääketieteellinen hoito soveltuu hyvin akuuttihoitoon, traumojen diagnosointiin ja hoitoon tai lyhytkestoisiin sairauksiin, jotka vaativat välitöntä hoitoa, kuten umpilisäkkeen tulehdus tai luunmurtumat. Lääkärit käyttävät hoidossaan lääkkeitä tai kirurgiaa, joilla pyritään poistamaan välitön ongelma tai oire. Valitettavasti edellä mainitun kaltainen akuuttihoitoon keskittyvä menetelmä ei riitä estämään ja hoitamaan mutkikkaita, kroonisia sairauksia. Useimmissa tapauksissa se ei ota huomioon ainutkertaista geneettistä perimäämme tai sellaisia ympäristöön liittyviä tekijöitä kuten altistumista ympäristömyrkyille tai yksilöllisiä elämäntapoja, joilla on suora yhteys kroonisten sairauksien esiintyvyyden kasvuun. Kroonisissa sairauksissa akuuttihoidon malli johtaa helposti monien lääkkeiden käyttöön. On tavallista, että erityisesti iäkkäillä potilailla on jopa kymmeniä eri reseptilääkkeitä. Tuore Itä-Suomen yliopiston väitöstutkimus osoittaa, että lähes joka kolmas 77 vuotta täyttänyt käyttää vähintään kymmentä lääkettä ja joka neljäs syö lääkkeitä, jotka eivät sovi iäkkäille. Lääketieteellisen tutkimustiedon ja käytännön lääkärityön välillä on suuria eroavaisuuksia. Jatkuvasti lisääntyvä ja muuttuva lääketieteellinen perustutkimustieto ja lääkärin tieto-taitotaso ovat kaukana - ajallisesti jopa 50 vuoden päässä – toisistaan, erityisesti kroonisten sairauksien tutkimisessa ja hoidossa. Useimpien kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä on epäonnistunut joko osittain tai täysin. Useimmat lääkärit eivät ole riittävän hyvin koulutettuja arvioimaan mutkikkaiden, kroonisten sairauksien syitä tai käyttämään esim. ruokavalioon ja ravintolisiin sekä liikuntaohjeisiin pohjautuvaa hoitotapaa.

	Miten funktionaalinen lääketiede eroaa tavallisesta lääketieteellisestä hoidosta?
	Funktionaalinen lääketiede keskittyy monimuotoisten, kroonisten sairauksien syiden löytämiseen, ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Se tarkoittaa käytännössä merkittävää ajattelutavan muutosta koko terveydenhuoltojärjestelmässä ja sen toimintamalleissa.
	Keskeisimmät potilaan hoitoon vaikuttavat tekijät funktionaalisessa lääketieteessä ovat:
	Yksilöllinen, potilaskeskeinen hoitotapa.
	Tärkeintä on terveyden ja elinvoimaisuuden edistäminen, myös silloin kun sairautta ei vielä ole. Potilas ymmärtää terveysongelmiensa syy-yhteydet, kun häntä kuunnellaan ja tutkitaan tarkasti ja kiireettömästi ja lisäksi hänelle laaditaan yksilöllisesti sopiva ja tarpeellinen hoito.
	Monialainen, tieteelliseen tutkimukseen perustuva hoitotapa.
	Funktionaalisessa lääketieteessä katsotaan edeltäviä ja laukaisevia tekijöitä, arvioidaan mutkikkaita elimistön vaikutusmekanismeja, potilaan terveyshistoriaa, fysiologiaa ja elintapoja, jotka voivat johtaa sairastumiseen. Yksilöllinen, geneettinen tausta otetaan huomioon, samoin kuin sisäiset (keho, mieli ja henkisyys) ja ulkoiset (fyysinen ja sosiaalinen ympäristö) tekijät, jotka vaikuttavat kehon toimintaan.
	Parhaiden lääketieteellisten toimintatapojen yhdistäminen
	Funktionaalinen lääketiede yhdistää perinteisen länsimaisen lääketieteen tarkoin valikoituihin, täydentäviin hoitoihin, jotka on tutkimuksin todettu tehokkaiksi jonkin terveysongelman hoidossa (ei siis kaikkiin mahdollisiin ”vaihtoehtoisiin” hoitoihin). Tavoitteeksi on asetettu terveysongelmien ennaltaehkäisy ravinnon, ravintolisien, liikunnan ja stressinhallinnan avulla. Modernien laboratoriotestien ja muiden diagnostisten menetelmien käyttö sekä räätälöidyt hoitosuositukset luovat edellytykset kehon optimaaliselle toiminnalle ja yksilön parhaalle mahdolliselle hyvinvoinnille.

	Työ käytännössä
	Funktionaalisella lääketieteellä edistetään hyvinvointia keskittymällä sairauksien taustasyiden perusteelliseen selvittämiseen, jolloin voidaan tukea elimistön luontaisia paranemismekanismeja.
	Alan koulutuksissa pyritään laajaan osaamiseen, jonka avulla päästään tarkoin valittuihin hoitoihin ja niiden yhdistelmiin.
	Kehon toimintaprosessit ovat elämää ylläpitäviä. Jotkut tapahtuvat solutasolla ja sisältävät mekanismeja, jotka liittyvät solujen toimintaan, soluvaurioiden korjausprosesseihin ja solujen elinvoimaisuuden ylläpitoon. Nämä prosessit ovat syy- ja seuraussuhteessa laajempiin biologisiin toimintoihin, kuten:
	kehon myrkynpoistojärjestelmä ruuansulatuskanavan toiminta hermovälittäjäaineet ja hormonien säätely immuunijärjestelmän toiminta tulehdusmekanismit
	Kaikki em. prosessit ovat osin ympäristötekijöiden ja geneettisen yksilöllisyyden säätelemiä. Jos ne häiriintyvät tai joutuvat epätasapainoon, ne johtavat oireisiin, jotka voivat johtaa sairastumiseen, mikäli tehokkaita ehkäisy- ja hoitokeinoja ei käytetä.

	Yhteenveto
	Ennaltaehkäisy on keskeisin asia.
	Lähes kaikissa kroonisissa sairauksissa taustalla on pitkäaikainen toiminnallinen epätasapaino.
	Muuttamalla elinten toiminnallista tilaa voidaan saada merkittäviä muutoksia terveydentilassa.
	Funktionaalisen lääketieteen mukaiset hoidot palauttavat elinten toiminnallisen tilan parhaalla mahdollisella tavalla.
	Funktionaalinen lääketiede laajentaa hoitomahdollisuuksia.
	Hoidot sisältävät aina ruokavalioneuvontaa, usein ravintolisiä, kasvilääkinnällisiä valmisteita ja myrkynpoisto-ohjelmia. Hoitoihin kuuluu myös elämäntapaohjausta, liikuntasuosituksia ja stressinhallintaohjeita. Tarvittaessa käytetään myös lääkkeitä.
	Potilaasta tulee yhteistyökumppani.
	Potilaalla on aktiivinen rooli funktionaalisen lääketieteen lääkärin ja/tai alan muun toimijan kanssa toteuttavassa hoitoyhteistyössä. Se mahdollistaa potilaan oman määräysvallan omasta terveydestään sekä optimaalisen terveyden palauttamisen.

	Funktionaalisen lääketieteen oppimateriaalia
	Alan keskeinen oppikirja on: Textbook of Functional Medicine. Toim.David S.Jones . Institute for Functional Medicine, Gig Harbor, WA. 2005. 820 s.
	Ajankohtaista funktionaalisesta mediinasta on luettavissa: White Paper of the21st Century Medicine: A New Model for Medical Education and Practice Toim. David S. Jones, Laurie Hofmann, Sheila Quinn 2009 http://www.functionalmedicine.org/content_management/files/21stCentMed-FullDocument.pdf
	Takaisin Ajankohtaista - sivulle
	Takaisin Tiedotteet - sivulle